Lötköpaita

Yllättyykö joku jos kerron, että inspiroiduin kukkakankaasta?! Ihana pehmeä neulos on täydellinen materiaali rentoon lötköpaitaan. Ajattelin kyllä loppukesästä, että nyt täytyy laittaa kukkaset jäähylle ja keskittyä välillä muihinkin kuoseihin, mutta minkäs teet. Että lisää kukkia siis!

Leikkelin kappaleet suoraan vanhan hyväksi havaitun paidan mukaan, huristelin reunat saumurilla ja käänsin kerran. Päälle tuplatikit ja hyvä tuli. Pehmeä neulos on Eurokankaan palaosastolta, lienee jotakin sekoitetta. Villaa tässä ei ainakaan ole, hippunenkin sitä saa minut kutisemaan niin ettei materiaalista voi erehtyä :)

Inspiraation tähän kamppeeseen sain Unikuun terapiahuoneesta, siellä näitä vastaavia rentoja vaatekappaleita on tullut vastaan usempiakin. Terkut sinne tekstiiliterapiaistuntoihin!

20151107-IMG_6817

Farkut ovat valokuvaajan omaisuutta, ne esiintyvät jo aiemmin muun muassa perhospaidan yhteydessä. Tarttiskohan hankkia vihdoin omat?! Kengät ostin juuri muutama päivä sitten, luultavasti ne tulevat kummittelemaan useinkin tulevissa vaatekuvissa kun ovat niin kivat. Popot ovat siis Riekerin. Korusta ei ole mitään tietoa, lienen ostanut sen kymmenen vuotta sitten jonkun rihkamakaupan alesta. Se sopii kyllä tämän paidan kanssa mainiosti.

20151107-IMG_6799

Tässä vielä yks muikku ilme! Pusut teille ihanille blogivierailijoille!

20151107-IMG_6930

Housuhame ja rusettipanta

Sattuipa kerran ja toisenkin niin, että Ingrid näki useammassa vaatekaupassa ja muotilehdessä erinomaisen kiinnostavia housumalleja. Tai paremminkin hamemalleja. Tai jotain siltä väliltä! Korkeita vyötäröitä ja leveitä lahkeita. Lyhyitä, laajoja ja liehuviakin. Näiden kohtaamisten seurauksena Ingrid nyt poosailee marraskuisessa metsikössä, yllään ne leveät ja lyhyet ja laajat. Ja ettei jäisi huomiotta se tosiseikka, että housuhame on jotenkin söötti, asiaa piti alleviivata tekemällä jämäpalasta rusettipanta. Ehtaa pikkujoulumateriaalia, etten sanoisi!20151107-IMG_6612Kangas on Eurokankaan Zoe-nimistä huopamaista kangasta, pehmeää ja melko paksua. Kaava on ronskisti muokattu Burdasta 4/2015. Tikkasin muotolaskoksia sekä eteen että taakse, käytännössä siis muotoilin pökät suoraan päälle. Tikkaukset ovat ihania! Näihinkin tuli heti erilaista, farkkumaista fiilistä kun tein ahkerasti tuplatikkejä.20151107-IMG_6608Eteen laitoin kolme hopeanväristä nappia korostamaan vyötäröä. 20151107-IMG_6604Pusero on ostovaate, mutta en tykännyt siitä sellaisenaan, joten suurensin kaula-aukkoa ja lyhensin helmaa. Letkeän pehmeä yläosa sopii hauskasti erikoisten housujen kaveriksi! Näitä housuja voi pitää ainoastaan superkorkojen kanssa – mikä erinomainen syy hankkia uudet korkkarit.20151107-IMG_6602Panta on mututuntumalla leikattu yksinkertainen suikale, josta olen tuplatikannut molemmat reunat. Alhaalla takana on on kuminauhapoimutus. Rusetti on ommeltu lopuksi kiinni pantaan. Ajattelin kyllä tehdä rusetista runsaamman ja överimmän, mutta koska tarvitsen tätä pääkappaletta ihan livenä arjessa, päätin pitäytyä hillitymmässä versiossa. 20151107-IMG_6778

20151107-IMG_6585

Myös takana on pitkät, päälletikatut muotolaskokset.

20151107-IMG_671220151107-IMG_6694Rusetti päässä on mahdotonta ottaa itseään kovinkaan vakavasti. Tosikkomainen ja kankea (?!) luonteeni kaipasikin pientä rusettimuotoista kevennystä :)

Retromekko

Syksyn viimeiset lehdet olivat vielä (melkein) puissa, kun pääsimme kuvaamaan virkistävän sähäkkää retromekkoa. Ingrid ei ole kummoinenkaan viherpeukalo, liekö koristekirsikka tuo oranssina hehkuva ihanuus? Pari päivää kuvausten jälkeen lehdet olivat kasoina maassa, onneksi ehdittiin ennen sitä!

SONY DSC

Nämä ensimmäiset, kirkkaammanpunaiset kuvat on otettu aikaisen aamun valossa, työmatkan puolessavälissä. Väriloisto kätkee viileän tosiseikan: mittari oli tuona aamuna melkein nollassa, joten uskonette että hiukan hytisytti.

SONY DSC

Mekon kangas on alkusyksyn ostos Eurokankaan palalaarista. Kangas on hurmaavan pehmeää ja muotoutuvaa viskoosia, ja vaikka en juurikaan harrasta oransseja kuoseja, tätä en voinut jättää hankkimatta. Oranssit raidat ovat livenä enemmänkin korallinpunaisia ja kirkkaanpunainen viileää ja raikasta. Rento ja runsas malli on Burdasta 4/2015. Jopa minä ruippis tyyppi tunnen oloni tässä vaatteessa vallan kurvikkaaksi, virkistävää vaihtelua :)

Seitkytlukumekko (1 of 5)Nämä jälkimmäiset, oranssin ja keltaisen sävyissä kylpevät kuvat on otettu iltapäivän auringonpaisteessa Aurajoen varressa. Kangas vaihtaa keltaisessa hehkussa väriään todella retroksi, liekö sama mekko lainkaan?!

Superleveä vyö löytyi kesäisessä kaatosateessa Somerolta ihanasta Sally’s -nimisestä putiikista. Kannattaa käydä, jos niillä main liikuskelette. Vyö sattuu olemaan vielä samaa väriä kuin kymmenisen vuotta vanhat luottosaappaani, joten peukut tälle löydölle.

Taidanpa sanoa heipat lokakuulle ja tyynesti siirtyä havisemaan marraskuun myrskyjä. Tässä teille vielä pari turkulaista tunnelmakuvaa pimeiden iltojen iloksi!

Seitkytlukumekko (2 of 5)

Seitkytlukumekko (4 of 5)

Syystakki

Iik ihanuutta!! Ingrid yllätti itsensä niin, että on vieläkin täysin äimistynyt aikaansaannoksestaan. Nopeiden käänteiden nainen haastoi itsensä heittäytymään revontulten loimuun, ja ilmeisesti jonkinlainen meditatiivinen mielentila tuli löydettyä, koskapa lopputuloksena on huikean värikylläinen ja kietoutumiseen kutsuva syystakki. Voi tykkään tykkään! Ja vieläkin tykkään!

SONY DSC

Tässä kuosissa kelpaa kilpailla syksyn värien kanssa! Tummalla pohjalla aaltoilevat huovutetut revontulet, jotka selvästi pääsevät oikeuksiinsa syksyisessä ilta-auringossa. Polyesterikangas on Eurokankaasta ja nimeltään Rowena. Halusin myös takin sisäpuolesta salonkikelpoisen, joten vuoritin takin syklaaminpunaisella vuorikankaalla. Nyt voi liehutella helmojen kanssa niin paljon kuin tykkää ja aina näyttää hyvältä. Ja hei tuo huppu!! Mahtavan massiivinen, juuri sellainen kuin hupun kuuluu tällaisessa takissa ollakin.

SONY DSC

Takissa ei ole lämpövanua päälli- ja vuorikankaan välissä, joten koville pakkasille tämä ihanuus ei tällaisenaan sovi, mutta näille kirpeille syyskeleille kyllä sitten sitäkin paremmin. Kaava on Burdasta 10/2013, muutamilla pienillä lisämausteilla höystettynä. Erityisiä kärsivällisyyspointseja jaoin itselleni taskuja väsäillessäni; tein kaavan mukaiset upotetut taskut, ja niiden saloihin uppoutuessani vierähtikin sitten tovi jos toinenkin. Mutta kannatti uppoutua, taskut ovat supertyylikkäät ja sulautuvat takkiin lähes huomaamattomasti!

SONY DSC

Ohjeen mukaisesti takkiin kuuluisi laittaa piiloon ommeltavat painonapit. Minun takistani ne vielä puuttuvat, koska jäin jahkaamaan laittaisinko nappeja ollenkaan… tuntuu pysyvän mukavasti kiinni pelkän vyönkin kanssa. Ehkä sentään laitan napit kuitenkin paikalleen, ei sitten syksyn ensimmäisillä lumisateilla sada kauluksesta sisään. Nyt havisen syysloman ajan superbia aikaansaamisen tunnelmaa ja jään pohtimaan pikkujoulukauden ihanuuksia!

SONY DSC

Pientä sisustuskivaa: Tunnelmavaloa ja rosoisia ruusuja

Ei näitä pieniä arjen iloja voi kai koskaan olla liikaa! Tässä vielä muutama ideariihestä ulos lennähtänyt ajatuksenpoikanen. Lasipullo löytyi kirpputorilta ja sai ylleen kuparinväristä marmorointimaalia ja helminauhan. Suodatinpussiruusut sopivat tähänkin koristeeksi ja pysyvät paikoillaan, kun ne niiden varret pujottaa helminauhan ja pullon väliin.

SONY DSC

Yöpöydän yksivärinen valaisin sai ylleen uuden asun, kun ompelin joustavasta pitsikankaasta tuubin, ja sujautin sen valaisimen päälle. Romanttinen höpsötyshän tämä toki on, mutta aivan ihana sellainen.

SONY DSC

 

SONY DSC

Suodatinpussiruusut sopivat monenlaisiin asetelmiin, kun valitsee sopivat värit. Nämä ruusut ovat pieniä ja rouheita, alkuperäisen ruskean värisiä ja reunat olen käyttänyt tumman kuparin värisessä askartelukimalteessa. Oksat olen kastanut kuparinvärisessä marmorointimaalissa ja lisännyt lopuksi kullan ja kuparinvärisiä kimalteita. Lopputulos on kimalteista huolimatta rauhallinen ja selkeä, tykkään tästä kovasti!

SONY DSC

SONY DSC

Pientä sisustuskivaa: Valaisin ja valokuvatyynyt

Turun Sanomien Asuminen -liitteessä ilmestyy 6.10.2015 kepeä sisustusaiheinen juttu, johon riemukseni pääsin toteuttamaan muutamia helppoja ja nopeita puuhailuja. Tässäpä muutama kuva lopputuloksista lyhyen ohjeen kera: valokuvatyynyjä ja valaisin vessapaperirullien hylsyistä.

SONY DSC

Tyynyissä olevat kuvat on tulostettu mustesuihkutulostimella siirtokuva-arkille (löytyy askartelutarvikkeita myyvistä liikkeistä) ja silitetty sitten kankaalle. Tyynyt ompelin topakasta puuvillakankaasta enkä malttanut olla lisäämättä pientä pitsisöpöilyä reunoille… Koska söpöily sentään on pelkkää plussaa!

SONY DSC

Vanha metallinen valaisinkehikko odotteli pitkään uutta asua, ja lopulta löysin kiinnostavan idean. Kukkaset on tehty vessapaperirullien hylsyistä, liimattu kuumaliimalla kiinni kehikkoon ja spraymaalattu lopuksi valkoiseksi. Tämä jalkalamppu on suuri suosikkini, kaunis ja herkkä ilman valoja ja todella tunnelmallinen silloin, kun valo on päällä.

SONY DSC

Pahvihylsyistä askarteleminen on näppärää ja nopeaa, ja koska materiaali on kevyttä, se sopii hyvin monenlaiseen koristeluun. Näistä voisi tehdä lumikukkasia ikkunoihin tai vaikkapa joulukuusen tai joululahjojen koristeiksi. Tai ehkä pahvisuikaleista voisi rakentaa köynnöksen – useammasta köynnöksestä voisi sitten tehdä suuremmankin koristeen.

Turun Sanomien juttua varten kuvattiin video, jossa näytän tarkemmin, miten hylsyaskartelua tehdään. Video löytyy osoitteesta tstv.fi, ja sieltä koti-oson alta pääset katsomaan. Voit myös kokeilla tästä suoraa linkkiä. Ihanaa askartelua!

Pientä sisustuskivaa: Lyhtyjä ja ruusuja

Sain aiemmin syksyllä kihelmöivän inspiroivan mahdollisuuden kehitellä kevyitä ja ketteriä sisustusideoita Turun Sanomien Asuminen-liitteeseen (TS 6.10.15). Nämä pienet silmänilot ovat tuon projektin satoa – lisää kuvia samasta aiheesta löytyy seuraavista, saman otsikon alla kulkevista postauksistani. Tässäpä iloksenne suodatinpussiruusuja ja koristeltuja kynttilälyhtyjä.

SONY DSC

Kokosin lasimaljan koristeeksi kiedotun nauhan kuparivärisestä rautalangasta ja erilaisista helmistä. Pieni ruusu on tehty suodatinpusseista ja värjätty punajuurimehulla. Ruusu ei ole kovinkaan paloturvallinen koriste, siksipä aidon kynttilän sijasta laiton maljaan led-kynttilän.

SONY DSC

Tämä kukkahurrikaani on todella kaunis! Kuva on otettu ylhäältä päin; maljakko on noin 30com korkea tasalevyinen astia, jossa tykkään pitää reilun kokoista kynttilää. Tällä kertaa tein kuitenkin äin päin ja laitoin koristeet maljakkoon ja kynttilät sen sijaan lautaselle maljakon ulkopuolelle. Nuo alhaalla näkyvät tuikut ovat siis suurella lasilautasella maljakon reunoilla. Koriste on tehty pujottamalla askarteluun käytettäviä tekstiilikukkasia kuparinväriseen rautalankaan. Kukkanauhan asettelin sitten kulkemaan pyörremyrskyn tavoin maljakon sisäreunoja pitkin.

SONY DSC

Punaiset överikoristellut purkit ovat alunperin erilaisia lasiastioita, jotka olen maalannut sisäpuolelta. Käytin askarteluliikkeestä saatavaa liimalakkaa, joka kuivuttuaan muuttuu värittömäksi ja sekoitin lakkaan karmiininpunaista tekstiiliväriä. Väriä lisäämällä seoksesta tuli voimakkaamman väristä, ja lopullisesta väristä peittävämpi. Kuultava lopputulos syntyi, kun laitoin lakkaan vain muutaman pisaran väriä.

SONY DSC

Lopuksi koristelin purkit ääriviivatarroilla, kimaltavilla jalokivitarroilla ja askarteluun tarkoitetuilla kukkasilla. Lopputulos on jotenkin sympaattinen, vähän yliampuva mutta runsaudessaan silti viehättävä.

Suunnittelin lyhdyt kokonaisuudeksi, jossa eri näköiset ja kokoiset astiat täydentävät toisiaan. Ihanan tunnelmallinen purkkikokoelma, joka valaisee kauniisti syksyn pimeitä iltoja!

SONY DSC

Tässä vielä lisää eri kokoisia suodatinpussiruusuja. Ohjeita näiden tekemiseen löytyy netistä runsaasti, erityisesti hääaiheisista blogeista.

SONY DSC

SONY DSC

Trikoomekko

Halusin syksyksi helpon ja rennon vaatteen, joka sopisi sekä töihin että kotiin. Burdasta 8/2015 löytyi sopiva kaava ja pienen penkomisoperaation jälkeen Eurokankaan trikoolaarista täydellisesti syksyyn sopiva kangas. Tässäpä siis betoniviidakkoa pinkillä höysteellä eli topakka trikoomekko, olkaa hyvät!

Kaava on osoittautunut todelliseksi helmeksi; samalla kaavalla on tehty edellisen postaukseni sifonkipusero ja toinen mekko (sininen tällä kertaa, ihan villi meininki…!) on työn alla tuloillaan. Materiaaliksi tämänkaltaiseen vaatteeseen voisi sopia hyvin myös jokin laskeutuva neulos, tai trikoon ja viskoosin sekoitus. Sininen, työn alla oleva ihanuuteni on viskoosia, saa nähdä miten se tähän kaavaan taipuu.

Hei ei voi olla totta, että oikeasti menin ehdottamaan kuvien ottamista auton konepellillä?! Siis Saabin, ou mai gaad… Sori vaan esteetikot, mikäli aivonne juuri nyrjähtivät :)

Sifonkipusero

Digiprintatut kankaat ovat toisinaan aivan mielettömän runsaita ja tuntuvat hukuttavan hypistelijänsä voimakkaisiin väreihin ja tunnelmiin. Sifonkipuseron värit tainnuttivat Ingridin jo ensisilmäyksellä eikä kuviokaan voisi olla huikeampi! Paidan kokoinen siivu kangasta hyppäsi syliin Eurokankaan palaosastolta, eikä ostopäätöstä tarvinnut juuri harkita.

SONY DSC

Yksinkertaisessa mallissa on resori helmassa ja hiukan ylileveät resorit hihansuissa (kaava on Burdasta 8/2015). Kaulus sai jäädä mahdollisimman pelkistetyksi – tämä tavoite tosin meinasi murtaa tekijän itseluottamuksen jo alkumetreillä, koskapa sifonki ei ole materiaalina aivan helpoimmasta päästä. Muutaman aktiivisen ärähdyksen jälkeen kangas suostui kuitenkin taipumaan ja muotoutumaan kuten toiveissa oli, ja puserosta tuli kuin tulikin aivan ihqu!

SONY DSC

Kaikenlaiset viileät punaiset – pinkit, fuksiat, aniliinit ja mitänäitänyton – vievät Ingridiä kuin pässiä narussa. Seuraava tekeillä oleva mekko on kuviollista trikoota, jossa mellastavat samat sävyt, astetta tummempana tosin. Sitä odotellessa Ingrid jatkaa inkkarikesää!

SONY DSC

 

Perhospaita

Kesäperhonen pääsi koivun katveeseen nauttimaan ilta-auringon rippeistä ja mikäs siinä oli elokuun lämmössä paistatellessa. Perhospaita on miellyttävää viskoosia ja kuvio suorastaan huikea, vai mitäpä tuumaatte tästä printtiherkusta?

SONY DSC

SONY DSC

 

Raporttipala oli kiinnostava tuttavuus ja löytyi Eurokankaan palalaarista; kankaan toisella reunalla kulki suuria perhosia ja toisella taas lepatteli pieniä. Etukappaleeseen päätyi sitten iso perhonen tuplana, ja perhosparvi pääsi lentelemään takakappaleeseen.

Puseron malli on hurmaava ja armelias! Etukappale on lähes samanlainen kuin takakappalekin mutta lisäksi edessä on ylimääräinen liehuke, joka jätetään toiselta olalta lähes vapaaksi. Paidassa ei ole hihoja, mutta pujotin ohuet kuminauhat kädensuun yläreunoihin muotoa antamaan.

Kaava on Suuri Käsityö -lehden joulunumerosta 11-12/2014.

 

Perhospaita on rento ja asiallinen tuotos, joka on erityisen hyvää seuraa farkuille mutta sopii hameenkin kaveriksi. Kokonaisuuden voikin sitten kruunata sopivan överisti lentäjänlaseilla ettei mene vallan sievistelyksi.

SONY DSC

Kuvaaja suostui luopumaan byysoistaan, jotta perhonen saisi riittävästi katu-uskottavuutta. Kiitos lainasta, kiitettävää omistautumista 😉

SONY DSC